Kukaan ei varmasti valita, jos Suomessa on lisävaloa tähän aikaan vuodesta. Tammikuun alussa 4. – 8.1. jo seitsemättä kertaa järjestetty Lux Helsinki esitteli 17 valoteosta eri puolilla keskustaa.
Tänä vuonna teoksissa nähtiin selvästi enemmän osallistavia teoksia, kuten Finlandiatalon Anonymous, jossa kävijät menivät valkoiseen kuutioon, jonka sisällä oli mikrofoni. Omien ääriviivojen piirtyessä Finlandiatalon seinälle, sai käytössä olleet kolme minuuttia käyttää haluamallaan tavalla. Itse kuulin paljon hihitystä ja kikatusta, uudenvuoden toivotuksia sekä suomalaisille tuttua hiljaisuutta.
Rautatieasemalle sijoitettu Water Light Graffiti –teos toimi piirrustusalustana omille luomuksille, sanomalle tai viesteille. Sydämet, rauhanmerkit ja kukkaset täyttivät seinustan, kun eri-ikäiset maalaajat tarttuivat pensseleihin.
Tuomiokirkon valaissut Miika Riikosen Nikolainkirkko jäi hieman pliisuksi saman paikan viime vuotiseen teokseen verrattuna. Agatha Ruiz de la Pradan ja D-Facton Corazón oli sen verran vaikuttava, että samaan ei ole helppo yltää.
Osallistavien teosten kääntöpuolena oli tietysti jonot. Ensimmäisenä tapahtumapäivänä eniten jonoja oli Hakaniemen huvilan takana olevaan OVO:oon sekä juuri Rautatieasemalla. Toisaalta kaikki teokset olivat nautittavissa myös ns. ulkopuolelta, jos jonotushermoja ei ollut tarpeeksi.
Lux Helsinki on kaupunkikulttuuria parhaimmillaan – ja juuri siihen vuodenaikaan, kun pääkaupunki on unessa.
Lux Helsinki -tapahtuman järjestää Helsingin kaupunki. Teknisestä toteutuksesta vastaa Bright Finland.
– Johanna